![]()
Olen Maarit Gripenberg, reilu nelikymppinen, parantumattomasti koiriin jo pikkutyttönä retkahtanut naisenpuoli. Asustelemme isolla perheellä Etelä-Lapissa, Ranuan kunnassa, pienessä Teerivaaran kylässä. Kotona pyörii ja karvojansa levittelee tällä hetkellä bernityttäret Mimmi ja Benja, labukkaiset Saga ja Taiga sekä cavarouvat Nelli ja Donna.. Nelli tosin yhä pidempiä aikoja mummilassa Muoniossa. Sijoituksessa asustelee Benjan tytär Ruska. Koiralaumassa asustelevat sulassa sovussa myös leikattu poikakissa, 11-vuotias Herrasmies Martti ja sen nuori daami Lissu. Tallissa heiniään rouskuttelevat suomenhevostamma Tiinan Purje risteytysponi Bella. Tallissa hevosten seurana asustelee myös pomppuisa KaniHerra Lyly.
Lampurin opinnot on on saatettu päätökseen syksyllä 2010. Lampolassa päkättää tällä hetkellä (10/2011) noin 130 bäätä, suurin osa suomenlampaita. Joukossa on myös harvinaisempia kainuun harmaksia sekä muutamia oxford down-suomenlammas -risteytyksiä. Lambien lisäksi navetan jakaa sulassa sovussa neljä vuohta, lypsykutut Maija ja Fanni sekä näiden tyttäret Milli ja Penni. Ja pittäähän maalaistalossa muutama muukin olla. Siis Muu. Toivottavasti meidän hieho, lapinlehmä Pallas, antaa vielä joskus maitoa meidän tarpeisiin. Pallasta viihdyttää tällä hetkellä lappalaissonni Iisko. Lisäksi eläinlaumaamme kirjavoittaa monin eri tavoin siivekkäät ystävämme; erinäinen lauma kanoja, kukkoja ja myskiankkoja.

Koiramme ovat rakkaita jok'ikinen yhdessä ja erikseen ja ne asuvatkin kodissamme perheemme keskellä perheemme jäseninä. Mielekäs toiminta ja monipuoliset harrastukset takaavat koirillemme (ja itsellemme) onnellisen ja iloisen elämän. Harrastuksiimme kuuluvat pääasiassa TOKO, näyttelyt ja metsästys. TOKOn lisäksi treenataan omaksi iloksi myös PK-jälkeä ja MEJÄä. Rakkain harrastus/aktiviteetti meille emännille ja isännille, niin kuin varmaan koirillekin on kuitenkin tuolla "metässä kuljailu". Pyssy selässä tai ilman.

Mistä luulen suuren rakkauteni luontoon, eläimiin ja erityisesti koiriin sitten johtuvan? Tutustuhan Historiaa -linkkiin.. ehkä se hieman selvittää asiaa...
Olen suorittanut
mm. seuraavia kursseja:
.: Vuosi 2002 SEY:n Eläinsuojeluvalvojakurssit I ja II =>
SEYn vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja
.: Vuosi 2003 Kasvattajakurssi I
.: Vuosi 2004 Kasvattajakurssi II => kennelnimi myönnetty
kesäkuussa 2004
.: Vuosi 2005 Kehäsihteerikurssi
.: Vuosi 2006 Koetoimitsijakurssi I
Olen jäsenenä seuraavissa
yhdistyksissä:
.: Suomen Kennelliitto
.: Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry.
.: Suomen Cavalier Kingcharlesinspanieliyhdistys ry.
.: Labradorinnoutajakerho ry.
.: Koillis-Lapin Kennelkerho ry.
.: Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry.
Pennut syntyvät makuuhuoneessamme ja kasvavat perheemme keskellä tottuen alusta alkaen ihmisten, toisten koirien ja kissojen seuraan. Luovutamme pennut madotettuina, mikrosirutettuina, eläinlääkärin tarkastamina ja terveystodistuksella varustettuna. Jokainen pentu saa myös mukaansa huolella laaditun ja kattavan rotukohtaisen pentuoppaan ja ruokaa, mitä on tottunut kasvukodissaan syömään. Noudatan Suomen Kennelliiton Kasvattajasitoumusta (pdf).
Päämääränäni on kasvattaa rodunomaisia, terveitä, hyväluonteisia ja ulkomuodoltaan kauniita koiria, jotka suoriutuvat rodulle ominaisista työtehtävistä niin kisakentillä, lintumetsällä kuin kotisohvallakin. Jalostusyhdistelmät pyrin suunnittelemaan huolella sukusiitosta, perinnöllisiä sairauksia ja matadorijalostusta välttäen. Jalostuskoirani tutkitaankin aina etukäteen perinnöllisten sairauksien osalta.
Ajattelen, että kasvattajana tietynlainen nöyryys on paikallaan. Opiskelen omatoimisesti koirien sielunelämään, rotujen ominaisuuksiin ja jalostukseen liittyviä asioita ja pidän silmäni, korvani ja mieleni avoinna. Arvostan myös suuresti kokeneiden, kasvatustoimintaa jo vuosia harjoittaneiden kasvattajien kommentteja ja mielipiteitä. Terve maalaisjärki, rakkaus koiriin ja kunnioitus elämää kohtaan ovat varmasti avuja, joilla uskon saavuttavani joskus jokaisen kasvattajan unelman; terveen, aktiivisen ja rodulleen tyypillisen koiran, joka rikastuttaa omistajansa elämää harmaapartaiseksi vanhukseksi saakka.
Terveisin Maarit